Raskausaikainen painonnousu on hyvin yksilöllistä ja harvoin tasaista. Myös äidin lähtöpainolla on merkitystä; laihat naiset saavat usein jopa kolmekymmentä kiloa lisäpainoa ensimmäisen raskautensa aikana ja vastaavasti ylipainoisilla painonlisäys voi parhaassa tapauksessa jäädä viiteen kuuteen kiloon. Välillä voi tuntua, varsinkin alkuraskaudessa, ettei mikään mahti maailmassa saa pidettyä painonnousua kurissa. Hormonaaliset tekijät aiheuttavat turvotusta, ummetusta, rintojen kasvua ja verimäärän lisääntymistä raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana. Raskauden edetessä painon nousu muuttuu ehkä vähän loogisemmaksi ja sitä pystyy hallitsemaan syömistä kontrolloimalla. Loppuraskaus on sitten taas luku sinällään; paino tuntuu heittelevän kilo viikossa suuntaan ja toiseen. Tällöin kysymys on useimmiten harmittomasta turvotuksesta, jota voi vähän vähentää rajoittamalla suolan ja makean käyttöä ja lepoa ja veden juontia lisäämällä. Turvotus on yleensä sitä runsaampaa mitä suurempi vauva on suhteessa äidin painoon. Kun vihdoin loppuraskauden painonvaihtelut loppuvat, on synnytys yleensä lähellä. Valitettavan monella nykyodottajalla tuntuu olevan painajaismainen pelko liikakiloista raskausaikana. Nyrkkisääntö voisi olla, että mitä pienempi äidillä on lähtöpaino sitä enemmän painoa saa ja pitääkin tulla. Selkeästi ylipainoisten kannattaa jo alkuraskaudessa vakavasti miettiä omaa ruokavaliotaan. Raskausaikana ei vaa´alla tulisi vierailla turhan usein. Jos syö terveellisesti: säännöllisesti ja useita pieniä aterioita päivässä , pudottaa rasvan ja sokerin käytön minimiin ja liikkuu riittävästi, muuta ei tarvita. Vaa´alta ei kannata lähteä kyselemään olenko syönyt oikein, sen kyllä tietää itsekin. Jos vaakaa halutaan käyttää raskauden seurannassa, parasta olisi punnita itsensä aina kotona samalla vaa´alla ja samaan aikaan vuorokaudesta, esimerkiksi aamulla ennen pukeutumista ja aamupalaa. Ehdottomasti riittää, jos puntaroi itsensä ainoastaan neuvolapäiväaamuina.

- Saako raskausaikana nukkua selällään?

Joidenkin äitien on täysin mahdotonta nukkua varsinkin loppuraskaudesta selällään. Heille tulee pahoinvoinnin tunnetta ja hengitysvaikeuksia. Selinmakuuasennossa vauva ja kohtu saattavat painaa äidin selkärangan päällä olevia verisuonia niin, että äidin verenpaine laskee. Jos äidin verenpaine laskee huomattavan alas, istukan verenkierto heikkenee ja vauvan hapensaanti on vaarassa. Näin ei kuitenkaan tapahdu äidin huomaamatta. Loppuraskaudessa naiset nukkuvat huonosti, pyörivät ja juoksevat vessassa. Uni on myös pinnallista. Nukkuessaan ”koiran unta” äidit valvovat alitajuisesti vauvan hyvinvointia. Jos äidille ei tule selinmakuulla huono olo ja tarvetta kääntyä kyljelleen, ei selällä nukkuminen ole mitenkään vaarallista.

- Onko syytä huolestua, kun sormissa on puutumisen tunnetta?

Turvotus on loppuraskauteen liittyvä melko yleinen vaiva. Tavallisesti turvotus on aamuisin kasvoissa ja iltaa kohden vesi pyrkii pakkautumaan jalkoihin. Toisille äideille turvotus ja nestekertymät voivat aiheuttaa kiusallista puutumisen tunnetta käsissä. Tunne on yleensä hankalimmillaan öisin ja aamulla. Sorminivelet voivat tuntua ”reumaattisilta” ja toimimattomilta. Yleensä oikea käsi ja vielä erityisesti oikean käden keskisormet ovat tunnottomimmat. Tilanne korjaantuu yleensä nopeasti synnytyksen jälkeen. Mahdollisesti niskahieronnalla ja suolarajoituksilla voidaan turvotusta hieman vähentää.

- Onko lisäraudan syönti raskausaikana välttämätöntä?

Hemoglobiinitasoa mitataan neuvolassa yleensä ainakin kolme kertaa raskauden aikana. Hemoglobiini kuljettaa elimistössämme happea ja jos hemoglobiinin taso on kovin matala, äiti tuntee itsensä voimattomaksi ja uupuneeksi. Päänsärky voi joskus olla myös matalan hemoglobiinin aiheuttamaa. Jos jo raskauden alussa HB-taso on matala, raudansyönti kannattaa aloittaa noin kolmannestatoista raskausviikosta alkaen. Rautavalmiste tulisi mieluiten ottaa tyhjään vatsaan. Raudan imeytymistä haittaavat ainakin maitotuotteet, kaakao, suklaa, tee ja leseet. Näitä tuotteita ei kannata syödä tuntia ennen tai jälkeen rautavalmisteen ottamista. Vesi tai tuoremehu ovat hyviä kyytipoikia raudalle. Äidit, jotka saavat pahoinvoinnin tunnetta raudasta, ovat kertoneet banaanin helpottavan oloa. Jotkut ovat ottaneet tavakseen ottaa lisäraudat öisten vessakäyntien yhteydessä. Rautavalmisteissa on jonkin verran eroja. Toiset imeytyvät heti vatsalaukussa ja saattavat aiheuttaa herkkävatsaisille pahoinvointia, ripulia tai ummetusta. Valmisteet, jotka vapauttavat raudan elimistöön vasta ohutsuolessa, aiheuttavat ehkä vähän vähemmän ongelmia. Hemoglobiinitaso on yleensä matalimmillaan keskiraskaudessa, noin 26 viikolla. Ennen synnytystä HB yleensä nousee taas samoihin arvoihin kuin alkuraskaudessa. Synnytyksessä ja jälkivuodossa äiti toki menettää verta, joten on hyvä, että hemoglobiinissa on vähän hukkavaraakin.